Ensimmäinen surulaite sitten puutarhakoulun näyttötutkinnon lähti tekoon ja sellainen oli fiiliskin. Perusidea oli jollain lailla kunnossa mutta toteutus oli hyvinkin takkuavaa ja hidasta. Tarvitsen lisää surulaitteen treeniä toden teolla. Oli kuitenkin mahtava juttu tehdä tällainenkin pitkästä aikaa.
Väri-idea lähti vaaleanpuna-punaisesta oksaneilikasta ja pääkukaksi otin kirkkaanpunaisen neilikan ja sen kaveriksi vielä punaista amaryllistä. Lisää vaaleanpunaisen säyjä ja erilaista rakennetta sain hypericumin marjoista.
Prosessissa opin amarylliksen käytön surulaitteessa. Tein niille tekovarren ja tuplalangoituksen, jolloin sain kukinnoille pituutta sekä työn yläosaan että keskelle.
Opettaja huomautti vajaasta muodosta tietyissä kohdin ja vihreiden käyttö oli liian sekavaa. Niitä täytyy muistaa ryhmitellä paremmin seuraavalla kerralla, jolloin lopputuloksesta tulisi hieman rauhallisempi. Myös vihreiden liiallista päällekkäisyyttä pitää vältää ja antaa myös niille oma tilansa.
Leikkoneilikka Dianthus Caryophyllus-Ryhmä
Oksaneilikka Dianthus
Jaloritarinkukka (amaryllis) Hippeastrum Hortorum-ryhmä
Marjakuisma Hypericum
Pihta (Nobilis) Abies
Poimukielopuu Pittosporum tenuifolium
Huonearalia Fatsia japonica
Pensasparsa Asparagus retrofractus
Isosalali Gaultheria shallon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti